Valosapeli
 |  |
| |
| Valosapeli | |
|---|---|
| Tuotannolliset tiedot | |
| Valmistaja |
Omistaja tekee sen yleensä itse |
| Malli |
Itsetehty ase |
| Tyyppi |
Lähitaisteluase |
| Fyysiset ja tekniset tiedot | |
| Koko |
10 - 30cm |
| Käyttö ja historia | |
| Perinteet |
Jedien ja sithien ikivanha ase |
| Aikakaudet |
Kaikki aikakaudet kautta galaktisen historian |
| Liittoutuma |
Voimalle herkät henkilöt |
Valosapeli oli energiapitoinen laserase, jota käyttivät eritoten jedit ja sithit.[1] Valosapelin toiminta perustui lasereilla koottuun energiaan, joka johdettiin suoraksi miekantapaiseksi energiavanaksi.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: virheelliset nimet, esim. liian monta Aseella voitiin leikata jopa terästä,[1] sillä sen lämpötilan energiaterän palaessa on arvioitu olleen montakymmentä tuhatta astetta.lähde?Galaksissa ei ollut montaa tunnettua ainetta, johon valosapeli ei pystynyt.
Valosapelista oli rakennettu erilaisia versioita. suosituin malli oli yksiteräinen valosapeli. Lisäksi oli rakennettu myös kaksiteräisiä valosapeleita.
Valosapelin energianlähteenä toimii eräänlainen kristalli joka määrää sapelin värin.
Jedi teki valosapelinsa yleensä itse opiskelunsa aikana. Se oli tavallaan loppukoe, joka kiteytti kaiken jedin siihen asti oppineen asian. Vain harvat olennot, jotka eivät olleet jedejä, osasivat valmistaa sellaisen. Bao-Dur oli yksi heistä.
Valosapelityylejä oli yhteensä 7. Ne olivat: Shii-Cho, Makashi, Soresu, Ataru, Shien / Djem So, Niman, Juyo / Vaapad. Shii-Cho oli päättäväisyyden tyyli. Se oli myös ensimmäinen valosapelityyli. Jokainen jedi tiesi vähän ainakin Shii-Chosta, koska se oli helpoin oppia mutta silti voimakas. Shii-Cho on vahva monta vastustajaa vastaan, mutta heikko yhtä vastaan.
Historia
Ensimmäiset valosapelit kehitettiin 9990 vuotta ennen Yavinin taistelua. Valosapelin käyttö vaati käyttäjältään taitoa, itseluottamusta ja näppäryyttä. Niiden terä oli puhdasta energiaa, joten siinä ei ollut painoa, minkä vuoksi valosapelin käyttäminen oli hankalaa, ja taitamattomissa käsissä jopa vaarallista. Oikeissa käsissä valosapelin terä kykeni läpäisemään jopa tähtifregatin panssariterästä ja sinkoamaan laserammuksen takaisin ampujaansa. Valosapelin terä oli jedeillä usein sininen tai vihreä (lukuun ottamatta Mace WindunViittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: virheelliset nimet, esim. liian monta violettia valosapelia) ja sitheillä punainen. Muita värejä oli esimerkiksi keltainen, oranssi, musta, valkoinen ja jopa vaaleanpunainen.
Sithit käyttivät punateräisiä valosapeleita, joiden terän saavat aikaan synteettiset kristallit. Kukin sith loi oman tai omat kristallinsa transsimaisessa tilassa, jossa hän keskitti kristalliin vihansa jedejä kohtaan, jotta hänen valosapelistaan tulisi tehokkaampi. Tietyt jedit, kuten Anakin Skywalker, osasivat käyttää jopa kahta sapelia yhtä aikaa. Kenraali Grievous osasi käyttää peräti neljää valosapelia samanaikaisesti.
Jedioppilaat käyttivät miekkailuharjoituksissa harjoitteluun tarkoitettua valosapelia, jonka isku ei tappanut, mutta aiheutti kipua. Erikoisimpia valosapeleja oli kaksiteräinen valosapeli, jonka käyttäjistä tunnetuimmat ovat Exar Kun ja Darth Maul. Kaksiteräisen sapelin terät olivat hiukan tavanomaista lyhyemmät, mutta koska se käytti kahta kristallia, sitä voitiin käyttää myös yksiteräisenä ja jopa sen katketessa molemmat päät olivat vielä käyttökunnossa. Kreivi Dookun valosapeli kahva oli käyrä, vaikka yleensä valosapeleissa käytettiin suoraa kahvaa. Dookun kahvan muoto perustui kuitenkin hänen hallitsemalleen vanhalle tekniikalle, joka painottui pistoihin ja viiltoihin. Samanlaisia sapeleita käytti Asajj Ventress ja häntä ennen Komari Vosa.
Yhdistettynä Voiman kanssa valosapeli osoittautui käytännölliseksi aseeksi. Voiman avulla jedi voi nähdä sekuntien päähän tulevaisuuteen ja täten asettaa sapelinsa oikeaan asentoon suojautuakseen muun muassa laseraseiden laukaisuilta. Käyttämällä Voimaa jedi tai sithi voi käyttää valosapelia myös heittoaseena. He voivat heittää sapeliaan kierteisesti ja palauttaa sen käteensä Voiman avulla. Esimerkiksi Darth Vader käytti valosapeliansa tähän tarkoitukseen Jedin paluussa, kun hän taisteli Luke Skywalkeria vastaan.
Valosapeli läpäisi melkein kaiken, paitsi toisen valosapelin. Kuitenkin Kenraali Grievousin henkivartioston eli Magnakaartin elektronsauva kesti valosapelin iskun. Myös Grievouksen panssari kesti valomiekan iskun.
Erikoisimpia valosapeleita
Tunnetuimpia oli kaiketi Mace Windun violetinvärinen valosapeli. Myös Darth Maulin kaksiteräinen oli yksi kuuluisimmista. Kreivi Dookulla oli kaareva sapelinkahva. Lisäksi jedimestari Yaddlella oli harvinainen oranssi sapeli. Luke Skywalkerin oppilaalla, Gantoriksella oli valosapeli, jonka terää voitiin pidentää ja lyhentää huomattavasti siinä olevien erikoiskristallien johdosta. Hänen sapelinsa myös välkkyi kaikissa sateenkaaren väreissä.
Kulissien takana
Varhaiset suunnitelmat
Valosapeleiden innoituksena toimivat monet sarjat, joita George Lucas katsoi lapsena, ja joissa useat hahmot käyttivät miekkoja. Kun Lucas ryhtyi suunnittelemaan Tähtien sotaa, hän tahtoi siihen miekkoja, joten hän keksi "valosapelit", jotka soveltuivat tarinan teknisesti edistyneeseen yhteiskuntaan.[2]
Tähtien sodan varhaisissa suunnitelmissa valosapelit olivat yleisiä aseita, eivät erityisesti jedeille ja muille Voiman käyttäjille varattuja. Varhaiset suunnitelmapiirrokset esittävät sekä kapinallisten että keisarillisten sotilaiden käyttämiä valosapeleita. Myöhemmin George Lucas kuitenkin varasi valosapelit vain jedien käyttöön, jotta niistä tulisi erityisempiä ja että ne lisäisivät jedien mystisyyttä.[3] Varhaisessa käsikirjoitusvaiheessa ase oli myös nimetty "lazermiekaksi".
Kristallit esiintyivät ensimmäistä kertaa Uuden toivon romaaniversiossa pelkkinä kädensijan koristeina. Tätä yksittäistä viittausta lukuunottamatta kristalleja ei mainita yhdessäkään elokuvassa tai niiden romaaniversioissa.[4]
Proppien suunnittelu ja efektit
Alkuperäisen trilogian kuvauksissa Luken "perintövalosapeli" oli tehty Graflexin kameraan kiinnitettävästä salamavalosta ja Vaderin valosapeli Micro Precision Productsin lisäsalamavalosta. Kädensijat oli tehty kumisista tuulilasinpyyhkimistä ja kiinnityskoukut oli lisätty, jotta ne oli mahdollista ripustaa vyölle. Obi-Wanin valosapelin kahva oli silloisista aseista monimutkaisin. Se oli koottu lukuisista osista.
Valosapeliefektien tekeminen alkuperäisen trilogian aikaan oli monimutkaista. Uuden toivon kuvausten aikana teränä käytettiin kolmisivuista putkea, joka oli valmistettu heijastavasta materiaalista. Pieni kädensijassa ollut moottori pyöritti nopeasti putkea, joka heijasti lavasteissa ollutta valoa aiheuttaen kameraan hehkuefektin. Proppitekniikka oli kuitenkin hyvin rajoittunutta ja ne olivat kömpelöitä ja hauraita, minkä vuoksi ne rikkoutuivat helposti taistelukohtauksia kuvattaessa. Hehkuefektikään ei toiminut aina, vaan terän joutuessa pois siihen suunnatusta valosta, lakkasi hehkumasta ja paljasti pyörineen putken. Ongelman korjaamiseksi niihin liitettiin ruutu ruudulta hehkuvaa, värillistä mustetta, jolla alunperin valkoiset propit saivat värinsä.[2][3]
Imperiumin vastaiskun kuvauksien aikana havaittiin, että kameran edessä luotu hehku oli turhan hankala, joten pyörivät kepit korvattiin hiilisauvoilla. Vaikka uudet aseet olivat vähemmän kömpelöitä kuin edelliset, ne olivat yhä alttiita rikkoutumaan. Niitä käytettiin silti vielä Jedin paluun kuvauksissa.[2]
Kun Pimeää uhkaa kuvattiin uusien valosapelien terinä käytettiin teräksestä ja alumiinista tehtyjä sauvoja, jotka olivat kestävämpiä, mutta vääntyivät usein, minkä vuoksi niitä jouduttiin uusimaan.[5] Niitä käytettiin vielä Kloonien hyökkäyksessäkin, koska siihen mennessä ei oltu kehitetty uutta ratkaisua. Sithin kostossa käytössä oli lasissa ja muovilla vahvistettuja hiilikuitusauvoja, jotka olivat erittäin kestäviä, eivätkä taipuneen, mutta tämän vuoksi ne olivat kovia ja aiheuttivat mustelmia ja arpia. Myöhemmissä elokuvissa hehkuva efekti oli tehty kuviin, mutta silloin käytettiin digitaaliteknologiaa.[3]
Koreografia
Vaikka valosapelien käyttö perustui pistomiekan käyttöön Lucasin suorimissa sarjoissa, Episodi IV:ssä käytetty koreografia ei muistuttanut lainkaan pistomiekkailua. Koska sekä jedit että sithit olivat saaneet innoituksensa japanilaisista samuraista, taistelutyyli muistutti enemmän taistelulaji kendoa.[6] Kendon voimaan perustunut, hitaampi taistelutyyli sopi myös paremmin, koska lopulta kyse oli kahden vanhan miehen välisestä taistelusta.[2]
Imperiumin vastaiskun kuvausten aikana Lucas alkoi nopeuttaa valosapelitaistelua tehden niistä "nopeampia ja intensiivisempiä", minkä oli tarkoitus osoittaa Luke Skywalkerin kasvanut taito valosapelin käytössä.[2] Lucas myös korvasi Darth Vaderiksi pukeutuneen David Prowsen taistelukohtauksissa ammattimaisella miekkamiehellä, Bob Andersonilla, koska Prowsella oli taipumus rikkoa hauras aseensa. Anderson jatkoi Prowsen paikalla taistelukohtauksissa vielä Jedin paluun kuvauksissakin.
Kun uuden trilogian kuvaukset alkoivat, uusi stunttikoordinaattori Nich Gillard lisäsi jedihahmoille nopeutta ja notkeutta, jota nämä osoittivat kaksintaisteluissa. Ajatus perustui sille, että kuvattuna aikana jedijärjestö oli vielä "täydessä kukassa", ainakin taistelutaitojensa osalta.[2] Gillard tahtoi välttää taitelukohtauksissa suunnitelmallista ulkonäköä, joten hän käytti apuna tietojaan erilaisista taistelulajien liikkeistä.[7]
Lopputuloksena oli nopeatahtinen taistelutyyli, jota Gillard kuvaili kahden shakkimestarin väliseksi otteluksi, jossa jokainen liike johti shakkiin. Samaa tyyliä käytettiin koko uudemman trilogian ajan.[7]
Tyylit
- Tyyli I: Shii-Cho (Perustyyli, jonka kaikki jedit ensimmäiseksi valosapelin käsittelyssä oppivat. Erityisen tehokas laserpistoolein ja kiväärein aseistettuja vihollisia vastaan) Tämän tyylin tunnettuja mestareita: Kit Fisto ja Cin Drallig.
- Tyyli II: Makashi (Klassinen miekkailutyyli, joka on vahvimmillaan kun sitä käytetään valosapelilla aseistettua vastustajaa vastaan)Tunnettuja tämän tyylin mestareita: Darth Tyranus/Kreivi Dooku, Sev'rance Tann (Tyranuksen Kloonisotien aikainen oppilas), Kenraali Grievous (joka hallitsi oikeastaan kaikki seitsemän tyyliä lähes täydellisesti), Mestari Tholme (ja mahdollisesti myös hänen oppipoikansa Quinlan Vos), Ki-Adi Mundi.
- Tyyli III: Soresu (Äärimmäinen puolustustyyli, joka sopii täydellisesti kaikenlaisin asein varustettuja vihollisia vastaan. Erittäin vaikea oppia, mutta täydellisesti hallittuna tekee käyttäjästään lähestulkoon haavoittumattoman) Tunnettuja tämän tyylin mestareita: Obi-Wan Kenobi.
- Tyyli IV: Ataro tai Ataru (Hyvin fyysinen ja akrobaattinen tyyli, jossa taisteleva miekkamies väistelee vastustajan iskuja hypyin ja sivuttaisliikkein, jotka ovat useimmiten fysikaalisesti mahdottomia toteuttaa ilman Voiman apua. Atarun uskotaan kehittyneen muinaisesta Sithien taistelutyylistä nimeltä Sokan, joka perustuu eräänlaisiin telekineettisiin ja yli-inhimmillisen nopeisiin väistöliikkeisiin. Täydellinen tyyli lyöntien välttelyyn, mutta jättää hyppymäisten väistöliikkeittensä puolesta käyttäjänsä raajat usein avoimiksi hyökkäyksille. Varsinaiset hyökkäykset tässä tyylissä tapahtuvat hyvin nopeassa tahdissa toistuvin mutta kevyin sivalluksin) Tunnettuja tämän tyylin mestareita: Qui-Gonn Jinn, Yoda, Aayla Secura (sekä hänen Mestarinsa Quinlan Vos), Mestari Vrook.
- Tyyli V: Shien & Djem-So (Pelottavan agressiivinen ja periksiantamaton tyyli, joka on oikeastaan sekoitus kahta eri tyyliä eli Shien:iä ja Djem-So:ota. Shienin tekniikat torjuvat tehokkaasti melkein kaikenlaisen lasertulen kun taas Djem-Son tekniikat ovat suoranaisen tappavia valosapelikamppailussa ja murtautuvat helposti lävitse kaikenlaisista puolustuskuvioista. Ainoastaan Soresu mestarin on mahdollista pärjätä reilussa kamppailussa Shien/Djem-So mestaria vastaan. Shien ja Djem-So on tyyli, jonka sekä hyökkäävät että puolustavat ominaisuudet ovat yhtä vahvoja keskenään. Hyökkäys ei siis romahduta merkittävästi puolustavuutta eikä puolustus hyökkäävyyttä. Shien ja Djem-Son käyttäjät ovat myös keskimääräistä taitavampia torjumaan lasertulta, jonka lisäksi he osaavat myös kääntää sen vihollista itseään vastaan) Tämän tyylin tunnettuja mestareita: Plo Koon, Anakin Skywalker/Darth Vader, Mestari Vrook, Shaak Ti ja Luke Skywalker.
- Tyyli VI: Niman (Kutsutaan usein "diplomaattiseksi tyyliksi", koska se on hämmästyttävän passiivinen eikä pyri suoranaisesti vahigoittamaan hyökkääjiä. Nimanin perusajatus on antautua tapahtumien vietäväksi välittämättä ympäristöstä ja ympärillä mahdollisesti riehuvasta kaaoksesta. Nimanin käyttäjä antaa liikkeittensä hallinnan täysin Voiman ohjailtavaksi ja on harmoniassa ja yhteisliikkeessä ympärillä sattuvien tapahtumien kanssa. Tyyli on järkyttävän huono torjumaan minkäänlaista lasertulitusta. Lisäksi tyyli sisältää tekniikoita vähän kaikista muista tyyleistä, mutta ei ole erityisen vahva miltään osa-alueiltaan) Tämän tyylin tunnettuja mestareita: Coleman Trebor, jonka Jango Fett yllättävän helposti surmaa Geonosiksen taistelussa laserpistooleillaan.
- Tyyli VII: Juyo & Vaapad (Suuresti kiistelty tyyli Jedi-veljeskunnassa kyseenalaisen luonteensa vuoksi. Monen mielestä Juyo ja Vaapad on puhtaasti pimeän puolen tyyli, koska se ammentaa voimansa käyttäjänsä omasta vihasta ja vaatii häntä antautumaan taistelun jännitykselle ja nauttimaan siitä. Kaikkein tunteellisin tyyli ja useimpien jedien oudoksuma ja tietoisesti unohtama, eikä suotta. Harva jedi on koskaan pystynyt hallitsemaan Juyo/Vaapadin täydellisesti ja vielä harvempi se on tehnyt kääntymättä lopulta täydellisesti pimeälle puolelle. Tämä seitsemäs tyyli on viidennen tyylin tavoin sekoitus kahta tyyliä, Juyo:a ja Vaapad:ia. Juyo tyyli syntyi monta vuosituhatta ennen Vaapadia ja sen kehitti joukko nimeltä tuntemattomia, mutta voimakkaita sithlordeja. Mace Windu omaksui nuorella iällään monia Juyon tekniikoita, mutta koki tyylin puolustukselliset ominaisuudet liian heikoiksi ja päätti parantaa tyyliä lisäämällä siihen itse keksimiään puolustuskuvioita. Näin syntyi Vaapad. Molemmat Juyo ja Vaapad kuitenkin mainitaan usein edelleen saman tyylinimikkeen alla, koska toinen tyyleistä vaikutti suoraan toisen syntymiseen. Tämä lopullinen tyyli on Shien/Djem-Son tapaan hyvin agressiivinen, suoraviivainen ja tehokas. Tunneperäisyytensä vuoksi vaapadin käyttäjät tunnetaan myös hyvin ennalta-arvaamattomiksi, sillä mitään kovin selkeätä kaavamaisuutta ei heidän liikkeistään voi löytää, koska tyyli perustuu kaikista tyyleistä eniten juuri improvisaatioon) Tunnettuja tämän tyylin tai pelkästään Juyon mestareita: Mace Windu, Mestari Kavar, Depa Billaba, Sora Bulq, Darth Maul, Keisari Palpatine/Darth Sidious.
Esiintymiset
Lähteet
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Tähtien sota: Episodi I – Pimeä uhka
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 The Birth of the Lightsaber
- ↑ 3,0 3,1 3,2
Lightsaber Databankissa (sisältö ei enää käytössä; linkki varmuuskopioon)
- ↑ Tähtien sota: Episodi IV – Uusi toivo -romaani
- ↑
The Lightsaber Armory StarWars.comissa (linkki varmuuskopioon)
- ↑ Empire of Dreams
- ↑ 7,0 7,1 Jedi Swordplay StarWars.comissa (linkki varmuuskopioon)
