Tärähdysohjus

Tärähdysohjus oli lyhyen kantaman kulkuneuvoja vastaan suunnattu ohjus, joka suunniteltiin aluksiin, joissa oli raketinlaukaisimet. Tärähdysohjuksia oli paljon eri malleja, joiden nopeus, ohjattavuus sekä tuhovoima vaihtelivat. Tärähdysohjus kehittyi vanhoista iskupalloista, jotka olivat perinteisiä pommeja muistuttavia, suurempia, hitaampia ja vähemmän tuhoisia aseita.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme iskuohjusta.

Asevalmistajat tuottivat yleensä sekä laukaisimia että ohjuksia, ja myivät näitä yksiköinä. Maajoukot käyttivät niitä kaikkia nopeasti liikkuvia ajoneuvoja vastaan. Avaruudessa iskuohjukset olivat käytössä tähtihävittäjätorjunnassa, mutta kuitenkin isot ydinkärjet kykenivät lamaannuttamaan jopa puolustusasemista laukaistavia isoja emoaluksia.

Jokainen ohjus oli pakattu paineistettuun säiliöön, josta se myös laukaistiin. Se suojasi ohjuksia kuljetuksen, varastoinnin ja latauksen aikana, mutta toimi myös laukaisuputkena. Säiliöt oli sijoitettu lippaisiin, jotka ladattiin kulkuneuvoihin. Maassa olleissa laukaisimissa lippaat olivat lieriömäisiä ja ohjukset laukaistiin ulos poikittain ennen sytytystä ja kohteeseen matkustusta.

Jokainen tärähdysohjus sisälsi panssarinmurtavan kärjen joka osui kohteen runkoon ennen ohjuksen kompaktin energialatauksen räjähtämistä, tehden enemmän tuhoa kuin turbolaserien ammukset. Törmäys sytyttäisi ohjuksen ydinkärjen. Tärähdysohjuksen ei välttämättä tarvinnut osua mihinkään räjähtääkseen, vaan jotkut niistä voitiin asettaa räjähtämään ennalta lasketulla etäisyydellä maalista. Ilmakehässä ohjus loi hirveän yliäänipamauksen ja aiheutti merkittäviä tuhoja ympäröivälle alueelle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iskuohjuslaukaisin.

Tähtihävittäjät, kuten Kapinaliiton RZ-1 A-siipinen torjuntahävittäjä ja Imperiumin ohjusveneet käyttivät runsaasti tärähdysohjuksia kaksintaisteluissa.

Victory I -luokan tähtituhoaja oli tunnettu tärähdysohjuspatteristaan, mutta uudemmissa pääaluksissa, kuten Imperial-luokan tähtituhoajissa, laukaisimet korvattiin ionikanuunoilla, sillä ohjukset olivat kalliita ja niitä voitiin kuljettaa vain rajoitettuja määriä. Jotkut ohjukset oli varustettu monilukitusjärjestelmällä.

Lando Calrissian käytti tärähdysohjuksia Endorin taistelun aikana. Tällaisen ohjuksen hän ampui toisen Kuolemantähden pääreaktoriin antaen kuoliniskun, kun siipimies Wedge Antilles käytti protonitorpedoja tuhotakseen aseman tehonsäätimen.

Huomattavia malleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulissien takana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisissa LucasArtsin peleissä, kuten pelissä Star Wars: X-wing, tärähdysohjuksista käytettiin yksinkertaisesti nimitystä ”ohjus”. Tällaisia taistelukärkiä oli käytössä yleisesti kaikissa X-wing -sarjan peleissä.