Tämän artikkelin aihe kuuluu Legendsiin.Tämän artikkelin aihe esiintyi Uuden tasavallan aikakaudella.Tämän artikkelin aihe esiintyi uuden jediritarikunnan aikakaudella.Tämän artikkelin aihe esiintyi perinnön aikakaudella.

Imperiumin jäänteet

Jedipediasta, vapaasta Tähtien sota-tietosanakirjasta tänään, 25. joulukuuta 2024
(Ohjattu sivulta Imperiumin jäännökset)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Imperial Emblem.svg
Imperiumin jäänteet
Poliittiset tiedot
Perustusasiakirja

Uuden järjestyksen julistus

Valtionpäämies
Hallituksen päämies
Asevoimien komentaja

Imperiumin ylikomentaja

Toimeenpanovallan hallitsija

Moffineuvosto

Yhteiskunnalliset tiedot


Pääkaupunki

Bastion (Sartinaynian)

Virallinen kieli

Galaktinen peruskieli

Rahayksikkö

Imperiumin datarit

Kansallispäivä

Imperiumin päivä

Historialliset tiedot



Palautettu

n. 43–126 jYt (Felin imperiumina).

Muut tiedot
Aikakaudet
[+/–][Lähde]

Imperiumin jäänteet, jota kutsuttiin myös Uudeksi järjestykseksi, jolla oli kasvot, oli Galaktisen Imperiumin hajanaisista jäänteistä koottu hallinto, joka otti vallan Endorin taistelun jälkeen. Tavallisimmin nimellä kuitenkin tarkoitetaan amiraali Natasi Daalan Ytimessä kokoamaa sotalordien yhteenliittymää ja sitä seurannutta laajentumisen ja vakauttamisen pyrkimystä, jota Gilad Pellaeon johti 12-13 jYt.

Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei ole tietoa, että Imperiumin hallituksella olisi koskaan ollut muuta nimeä kuin "Galaktinen Imperiumi", mutta ilmausta "Imperiumin jäänteet" käytettiin viittaamaan hallitukseen, jolla oli hallussaan vain vähäinen alue vanhan Imperiumin laajuudesta. Alkujaan nimitystä käytettiin lähinnä Uuden tasavallan keskuudessa halventavasti viittaamaan Imperiumin kutistuneisiin alueisiin. Imperiumille uskolliset yleensä puhuivat "Imperiumin avaruudesta" tai vain "Imperiumista".

"Jäänteiden" nimitys viittasi suurelta osaltaan Galaktisen Imperiumin alueiden kutistumiseen, koska suurin osa entisistä Imperiumin aurinkokkunnista siirtyi Uuden tasavallan puolelle tai muodosti pienempiä itsenäisiä hallituksia. Yuuzhan vongien epäonnistunut hyökkäys ja Jäänteiden päätös liittyä taisteluun valloittajia vastaan johti ilmauksen merkityksen heikkenemiseen. Yuuzhan vongeja vastaan käydyn sodan jälkeenkin hallitusta kutsuttiin usein "Imperiumin jäänteiksi".

Vaikka nimitystä virallisesti ryhdyttiin käyttämään vasta rauhansopimuksen jälkeisestä Imperiumista nimitys esiintyi Uuden tasavallan kielenkäytössä jo joitakin vuosia ennen galaktisen sisällissodan loppumista. Ainakin jediritari Kyle Katarnin ja jopa itsensä Mon Mothman tiedetään käyttäneen nimitystä jo enne Imperiumin rauhanesitystä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäänteiden hallinnon alulle tai Galaktisen Imperiumin hallinnan lopulle ei ole virallista päiväystä. Ennemminkin sisäisiin kiistoihin sortunut Imperiumin hallinto lopulta kehittyi moderniksi liittoutumaksi. Tämän kehitysprosessin ajalta voidaan osoittaa viisi ratkaisevaa merkkipaalua:

Vaikka usein viitataan vuoteen 19 ABY, 12–13 ABY on valittu viralliseksi ajankohdaksi, koska Daalan johtama yhteenliittymä Tsoss Beaconissa katsotaan uuden, modernin hallituksen lähtöpisteeksi. Lisäksi on selvästi nähtävissä, että Imperiumin jäänteillä oli toimiva hallinto jo ennen rauhansopimuksen solmimista.

Sotalordit ja Daalan kampanja (12 ABY)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daala toteuttaa myrkyttämisen
”Yksi Imperiumi, yksi laivasto—vain se takaa meille voiton.”
―Natasi Daala[lähde]

"Uudelleensyntyneen" Palpatinen johtaman hyökkäyksen tuhoisan lopun seurauksena Imperiumi joutui uudelleen kaaoksen ja epäjärjestyksen valtaan. Korkean tason johtajat kokosivat omia joukkojaan ja vetäytyivät Ytimeen, missä he pyrkivät varmistamaan omia asemiaan ja taistelivat toisiaan vastaan kaapatakseen sen, mitä oli jäljellä. Näitä sotalordeja ei voinut edes verrata Endorin taistelua seuranneiden vuosien johtajiin, sillä he kaikki tuhlasivat arvokkaita voimavarojaan vahvistaakseen vain omia asemiaan. Toivoen yhdistävänsä Imperiumin riitaisat rippeet amiraali Daala toimi lähettiläänä erillisten joukkioiden välillä, mutta hänen menestyksensä ei ollut kehuttavaa. Jouduttuaan "ylisotalordi" Harrskin palveluksessa taistelemaan yliamiraali Teradocia vastaan Daala sai tarpeekseen. Daala liittoutui Teradocin laivaston korkeimman upseerin, silloisen vara-amiraali Gilad Pellaeonin kanssa ja järjesti kolmentoista voimakkaimman sotalordin välillä kokoontumisen Tsoss Beaconissa tavoitteenaan neuvotella uudesta yhteenliittymästä ja ylikomentajan nimittämisestä.

Neuvottelujen kestettyä tunteja Daala tajusi, etteivät sotalordit suostuneet tekemään yhteistyötä. Väsyneenä ja vihaisena hän teloitti nämä sulkemalla heidät kokoushuoneeseen ja myrkyttämällä ilman. Vaikka se ei alkujaan ollut hänen tavoitteensa, Daala teki näin itsestään sekä joukkojen ylikomentajan että Imperiumin valtionpäämiehen, ja otti vastuulleen Uutta tasavaltaa vastaan käydyn sodan johtamisen. Vaikka Imperiumin jäänteiden vakaaseen hallintoon oli vielä matkaa, tätä tapausta pidetään kehityksen alkupisteenä.

Kantaen yhä katkeruutta vuotta aikaisemmin kärsimistään tappioista Daala kokosi Imperiumin laivaston Tähtituhoaja Yön vasaran komentoon. Hän antoi Pellaeonin käytettäväksi neljästäkymmenestäviidestä Imperial-luokan tähtituhoajasta ja uskolliselle alikomentajalleen, eversti Cronusille sadastakahdestatoista Voitto-luokan tuhoojasta kootun laivaston. Daala ryhtyi sitten toteuttamaan suunnitelmiaan ja arvellen, että suurin uhka Imperiumin voitolle olivat jedit ja heidän akatemiansa Yavin 4:llä. Sen tuhoa tavoitellen hän lähetti Pellaeonin laivaston toimimaan hyökkäyksen kärkenä hänen omalle lippulaivalleen. Taistelu oli tuhoisa Imperiumille maksaen Daalalle lukuisten uskollisten sotilaiden henget sekä Yön vasaran. Jedien vaurioittamalla tähtituhoajallakin Pellaeon onnistui pelastamaan Daalan pakokapselin. Nöyryytettynä ja häpeissään Daala luopui asemastaan ja viimeisenä määräyksenään korotti Pellaeonin amiraaliksi ja antoi Imperiumin koko laivaston tämän johdettavaksi.

Pellaeonin johtama laajeneminen (12–13 ABY)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melkein Endorin taistelun toisintoon päättyneen Bilbringin taistelun jälkeen Pellaeon oli jälleen se, joka joutui keräämään palaset, mutta silloin hänellä oli sekä keinot että valta pyrkiä vakauttamaan tilannetta. Tietäen, että Ydin oli liian rajoitettu ja loppuunkaluttu uusi ylikomentaja ryhtyi etsimään uutta aluetta, jolle voisi rakentaa osoittaen erityistä kiinnostusta Keski- ja Ulkokehien alueisiin. Aikoen palauttaa Imperiumille sen entisen kunnian Pellaeon ryhtyi melkein välittömästi hyökkäykseen ja laajensi alueita Ytimen ulkopuolelle. Samalla hän onnistui saamaan sekä sotilaallista että poliittista tukea virkamiehiltä ja moffeilta, jotka olisa onnistuneet välttämään sisäiset taistelut. Hänen saavutuksiinsa kuului suurmoffi Ardus Kainen aikaisemmin itsenäinen Pentastar Alignment ja tämän entinen lippulaiva Star Dreadnought Reaper. Luultavaa on, että uudenaikainen Imperiumin jäänteiden hallinto, kuten Moffineuvosto, muodostui näihin aikoihin yhä uusien moffien osoittaessa tuke uudelle ylikomentajalle.

Vain kuusi kuukautta Daalan vetäytymisen jälkeen Reaperin lippulaivakseen ottanut Pellaeon johti hyökkäystä Orindaa vastaan Keskikehällä. Uusi tasavalta lähetti paikalle kenraali Wedge Antillesin johtaman laivaston Lusankyan tukemana, mutta he myöhästyivät. Vaikka kuukauden kestäneiden taisteluiden jälkeen Imperiumi joutui lopulta vetäytymään, kampaja oli hyödyttänyt heitä. Uusi tasavalta menetti saattoristeilijä Endurancen ja lähes kaikki sen kyydissä olleet hävittäjät. Imperiumi saavutti pian toisen voittonsa Gravlex Medin taistelussa, missä keisarilliset onnistuivat saamaan symbolistisesti merkittävän tähtituhoaja Chimaeran takaisin. Tämän jälkeen taistelut Keskikehällä muuttuivat asemasodaksi molempien osapuolten pyrkiessä vahvistamaan asemiaan.

Moffi Getellesin vallan romahdettua Antemeridianin sektorissa Uusi tasavalta onnistui tunkeutumaan alueelle kahden laivaston voimalla. Getelles ei pystynyt torjumaan valtausta ja siten menetti koko sektorin ja hyvän osan ympäröivää avaruutta. Adumarin etulinjalla ollut Pellaeon ehti juuri ajoissa pysäyttämään Uuden tasavallan etenemisen, mutta menetti lippulaivansa Reaperin, minkä seurauksena hän asettui jälleen vanhalle alukselleen Chimaeralle. Tämä oli lopun alkua Imperiumin jäänteiden levittäytymiselle.

Ragnosin uskolliset (14 ABY)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

14 jYt osa jäänteistä teki yhteistyötä Ragnosin uskollisina tunnetun sith-kultin kanssa pyrkien palauttamaan Marka Ragnosin hengen ja jälleenrakentamaan Sithien imperiumin. Kriisin aikana Jäänteet toimivat aktiivisesti esimerkiksi Bakuran vanhalla voima-asemalla, Echo-tukikohdassa Hothilla, Vjunin Bast Castlessa, Kril'dorissa, Dosuunissa, Yalarassa, Byssin jänteissä ja Taspir III:lla. Jäänteillä oli hankaluuksia uuden jedisäädyn tiettyjen jäsenten kanssa, ja erityisesti Kyle Katarn ja Jaden Korr tuottivat heille päänvaivaa sotkien heidän suunnitelmansa kerta toisensa jälkeen. Rax Joris, yksi Jäänteiden sen hetkisistä merkkihenkilöistä, kaatui Korrin toimesta. Tavion Axmisin johtamina Jäänteiden sotilaat taistelivat yhdessä kulttilaisten, uusien uudelleensyntyneiden kanssa ja palkkasoturiliittolaisten kanssa. Joitakin Jäänteiden sotilaita oli mukana myös Korribanin taistelussa, mutta eivät osallistuneet taisteluun ennen kuin Jaden Korr surmasi heidät kaikki ennen kuin kukisti Tavionin ja lopettaen siten Jäänteiden ja sith-kultin yhteistyön lopullisesti.[2]

Sodan viimeiset vuodet (17–19 ABY)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Sano heille, että on aika lähettää viestinviejä Uuteen tasavaltaan. Kekustelemaan antautumisemme ehdoista.”
―Laivastoamiraali Gilad Pellaeon[lähde]

17 jYt toivoen hyötyvänsä Uuden tasavallan Black Fleet -kriisiä seuranneista ongelmista laivastoamiraaliksi noussut Pellaeon katsoi, että oli hyvä aika aloittaa uusi laajentumiskampanja, se kuitenkin meni piloille. Champalan ja Anx Minorin taistelut sekä muut pakottivat Imperiumin jäänteet vetäytymään hitaasti. Suurimpien taisteluiden lakatessa Pellaeon huomasi johtavansa Imperiumia, joka oli tuskin varjo vielä muutamia vuosia aikaisemmasta, joka oli ulottunut Keskikehältä Villiin avaruuteen asti. Imperiumin jäänteistä oli jäljellä vain Ulkokehällä vaivaiset kahdeksan sektoria. Laivastokin oli heikentynyt rajusti vähentyen yli kahdestakymmenestäviidestä tuhannesta vaivaisiin kahteen sataan tähtituhoajaan. Kysymykset Imperiumin tulevaisuudesta alkoivat painaa Pellaeonin mieltä ja 19 jYt hän lopulta tuli päätökseen, etteivät Imperiumin jäänteet enää pystyneet jatkamaan sotaa Uutta tasavaltaa vastaan.[3]

Imperiumissa oli kuitenkin myös niitä, jotka eivät jakaneet ylikomentajan näkemyksiä, kuten Braxantin sektorin moffi Vilim Disra, joka päätti nolata Pellaeonin ja jatkaa sotaa. Hän liittoutui entisen keisarin kaartilaisen majuri Grodin Tiercen ja huijari Flimin kanssa uskotellakseen, että suuramiraali Thrawn oli hänen tukenaan jatkamassa sotaa. Uuden tasavallan ollessa kaaoksessa Caamas-dokumentin ja bothalaisten osuuden seurauksena salaliittolaiset pyrkivät pahentamaan tilannetta ja suistamaan Uuden tasavallan sisällissotaan. Pellaeon onnistui kuitenkin selvittämään ja estämään juonen mistryl Shada D'ukalin, salakuljettaja Talon Karrden ja vähemmän näkyvästi Jorj Car'dasin avulla, vangiten Disran ja Flimin.

Huijauksen paljastuminen ja ehjän Caamas-dokumentin löytyminen estivät Uuden tasavallan tuhon, ja tilanteen rauhoittuessa Pellaeon pystyi jälleen jatkamaan rauhansuunnitelmiaan. Chimaeran komentosillalla lopulta allekirjoitettiin rauhansopimus, joka päätti yli kaksi vuosikymmentä kestäneen galaktisen sisällissodan.[4] Sopimuksen ansiosta Imperiumin jäänteet eivät olleet enää vallasta syösty, katkera kiistakumppani vaan tasa-arvoinen hallitus Uuden tasavallan rinnalla.

Sota yuuzhan vongeja vastaan (25–29 ABY)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imperiumi pysyttäytyi melko eristyneenä kunnes Uuden tasavallan entinen valtionjohtaja Leia Organa Solo teki diplomaattisen vierailun Jäänteiden luokse pyytääkseen apua taistelussa yuuzhan vongeja vastaan pian Dantooinen taistelun jälkeen. Suuramiraali Pellaeon näki yuuzhan vongien olevan uhka koko galaksille ja suostutteli moffien neuvoston lähettämään laivaston Uuden tasavallan avuksi.

Keisarilliset pelastivan Uuden tasavallan iskujoukon ja auttoivat näitä turhaksi jääneessä puolustuksessa. Yuuzhan vongien biologisten aseisen tuhottua Ithorin moffien neuvosto kutsui Pellaeonin takaisin valmistelemaan heidän omaa puolustustaan galaksin ulkopuolelta tulleita hyökkääjiä vastaan. Vastahakoisesti Pellaeon seurasi määräyksiään, joskin hän jätti tähtituhoaja Erinnicin ympärille keskittyneen iskujoukon auttamaan Uuden tasavallan joukkoja aina Ord Mantellin taisteluun asti. Ilmeisesti keisarilliset yhteydet puolustivat myös Bilbringiä ennen Fondorin taistelua.

Uuden tasavallan ja yuuzhan vongien käymän sodan pitkittyessä monet keisarillisen hallinnon ja tavallisenkin kansan jäsenet alkoivat uskoa, että yuuzhan vongit jättäisivät Jäänteet huomiotta, mikä olikin totta useiden vuosien ajan. Vaikka Pellaeon itse olisi halunnut osallistua taisteluun yuuzhan vongeja vastaan Imperiumin poliittinen johto pysyi virallisesti puolueettomana. Vaikka Organa Solo koetti uudelleen muodostaa sotilasliiton vanhojen vihollisten välille Imperiumin jäänteet pysyivät erossa taisteluista. Suuramiraali Pellaeon kuitenkin toimitti Uudelle tasavallalle salaisia tähtikarttoja Ytimen alueista hyvän tahtonsa osoituksena. Uusi tasavalta käytti näitä tietoja myöhemmin hyväkseen suunnitellessaan onnistuneen ansan Ebaq 9:än.

Mahdollisesti kostaakseen Imperiumin osallisuuden Ebaq 9:n taisteluun yuuzhan vongit aloittivat hyökkäyksen Jäänteitä vastaan. Yllätyselementistä ja Imperiumin pääkaupungin onnistuneesta tuhoamisesta huolimatta hyökkäys kävi kohtalokkaaksi yuuzhan vongeille.

Bactatankkiin suljettunakin suuramiraali Pellaeon onnistui kukistamaan yuuzhan vongit Boroskin taistelussa pakottaen muukalaiset vetäytymään ja luopumaan yrityksestään hankkiutua eroon Imperiumin jäänteistä. Boroskin voiton jälkeen Pellaeon onnistui lopulta pakottamaan moffineuvoston hyväksymään liittoutumisen, vaikka moffi Flennicin kaltaiset vanhakantaiset poliitikot vastustivat sitä koettaen melkein salamurhata "Imperiumin vanhan miehen".

Imperiumin lainaamien laivastojen auttaessa Galaktista allianssia suuramiraali Pellaeon itse johti lentuetta, joka pyrki tuhoamaan yuuzhan vongien valtauslaivastosta jäljelle jääneet alukset, jotka olivat yhä Imperiumin alueella. Useiden alustavien voittojen jälkeen Pellaeon lopulta kohtasi yuuzhan vongien laivaston Esfandian taistelussa.

Tavoitteena saada Bilbringi takaisin kourallinen keisarillisia osallistui lähes tuhoisaksi osoittautuneeseen taisteluun. Aurinkokuntaan pääsivät TIE/D Defndereitä lentäneet pilotit, jotka olivat lähteneet sulkuristeilijä Wrackilta. Kaikki keisarilliset, kapteeni Mynar Devis mukaanlukien, kuolivat yrittäessään tuhota yuuzhan vongien iskujoukon. Nähdessään Pellaeonin reaktion kapteeni Devisin kuolemaan Jaina Solo arveli, että tämä oli saattanut olla Pellaeonin poika.

Sodan loppuvaiheessa keisarilliset osallistuivat useisiin muihinkin taisteluihin, merkittävimpinä Galaktisen allianssin pääplaneetan Dacin puolustukseen ja valloitetun Coruscantin takaisinvaltaukseen. Yuuzhan vongien antautumista seuranneessa yksityisessä juhlatilaisuudessa Pellaeon antoi Han ja Leia Organa Sololle lahjaksi omasta kokoelmastaan löytyneen Killik Twilight-maalauksen, joka oli jäänyt hänelle suuramiraali Thrawnin kuollessa.

Yuuzhan vongien sodan jälkeinen aika (35–n. 127 ABY)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

35 jYt Pellaeon oli jäänyt eläkkeelle ja Imperiumin jäänteet olivat liittyneet Galaktiseen allianssiin sillä ehdolla, että saivat pitää tietyt autonomisen aseman omissa asioissaan. Entisen keisarillisen kenraalin, Turr Phennirin nimittäminen yhdistyneiden sotajoukkojen ylikomentajaksi oli mahdollisesti tarkoitettu eleeksi, jolla houkuteltiin Imperiumin jäänteitä sitoutumaan lujemmin liittolaisuuteen.

Cal Omasin kuoleman jälkeen Pellaeon palasi Imperiumin jäänteisiin ja päätti taistella sithlordi Darth Caedusta vastaan, vaikka moffien neuvosto olisi halunnut tukea tätä. Pellaeon pyysi Daalaa palaamaan laivastonsa kanssa. Jacen Solon voimaansaattaja Tahiri Veila salamurhasi Pellaeonin pian tämän jälkeen. Saatuaan takaisin Pellaeonin ruumiin Daala ja hänen seuraajansa liittoutuivat mandalorialaisten kanssa moffien neuvoston liittyessä Caeduksen puolelle, jota nämä ehkä pitivät uutena galaktisena keisarina. Darth Caeduksen kuoleman ja Toisen galaktisen sisällissodan jälkeen Jagged Fel asetettiin Pellaeonin tilalle valvomaan moffien neuvostoa ja Imperiumin toimintatapoja. Tähän aikaan Jäänteillä oli hallussaan ainakin yksi supertähtituhoaja Dominion, jonka tarkempaa tyyppiä ei tunneta, ja joka oli käytössä Rochen ensimmäisessä taistelussa.

Tämän sodan jälkeen Imperiumin jäänteet alkoi jälleen vahvistua ja galaktiseksi keisariksi julistautuneen Jagged Felin johdolla se ryhtyi Voitto ilman sotaa -kampanjaan. Pääplaneetta Bastionista tuli yksi galaksin parhaiten suojelluista planeetoista. Kilpavarustelu johti eräänlaiseen kylmään sotaan, jonka aikana Galaktinen allianssi mitteli rauhanomaisesti voimiaan Galaktisen Imperiumin kanssa.

Sith-keisarillinen sota (127–130 ABY)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Felin imperiumi

Galaktinen allianssi aloitti Ossus projektin ja valitsi 100 maailmaa maastonmuokkaukseen. Projekti onnistui, mutta tuntematon taho sabotoi yritystä aiheuttaen muokattujen maailmoiden alkuperäisasukkaille kivuliaita mutaatioita. Felin imperiumissa oltiin vihaisia ja moffien neuvosto teki Anaxesin sopimuksen, keisari Roan Felin suureksi harmiksi, aloittaakseen sodan Allianssia vastaan.

130 jYt sota päättyi Imperiumin voittoon. Felin dynastian kolmas keisari oli vallassa, mutta sith-säädyn uudessa nousussa hänen kimppuunsa hyökättiin. Vasta myöhemmin kävi ilmi, että Darth Kraytin surmaama keisari oli ollut pelkkä kaksoisolento, joka oli sijoitettu oikean Felin tilalle.

Hallitus ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imperiumin jäänteiden hallituksen rakenne erosi huomattavasti Palpatinen johtaman Imperiumin hallinnosta. Imperiumin jäänteitä johti (myöh. ylimoffin johtamana) moffineuvosto, joka edusti yhä Imperiumin hallussa olleita sektoreita. Jokainen moffi johti omaa sektoriaan ollen vain vähäisesti vastuullinen tekemisistään muille sektoreille. Moffit myös toimivat omien sektoriensa laivastojen virkaatekevinä komentajina, vaikka ylikomentajalla oli oikeus ottaa kaikki keisarilliset joukot komentoonsa hätätilassa tai ylikomentajan valtuuksiensa nojalla.

Ylikomentajan oikeudet antoivat ottaa komentoonsa moffien alueelliset joukot oli ainoa selvästi erottunut poliittinen valvonta, jolla oli valta valvoa moffineuvoston toimia. Galaktisen sisällissodan lopussa ja yuuzhan vongeja vastaan käydyn sodan aikana suurin osa galaksin väestöstä samoin kuin Uuden tasavallan tai Chissien valtakunnan joukossa suuramiraali Pellaeonia pidettiin Imperiumin johtajana, mistä Pellaeon itse oli samaa mieltä.

Ei ole tiedossa, miten moffien neuvosto nimitti tai valitsi uuden ylikomentajan, tai miten moffit itse saavuttivat asemansa. Osa moffeista oli sellaisia, jotka Palpatine tai häntä seuranneet hallitsijat olivat valinneet johtamaan sektoreitaan Galaktisen Imperiumin voimien päivinä, toiset olivat ehkä aikaisemmin hallinneiden hajanaisten pirstaleiden johtajia. Moffineuvoston ja ylikomentajan lisäksi Imperiumin jäänteet kunnioittivat valtionpäämiehen ja varavaltionpäämiehen asemia suuresti, vaikka ei olekaan tiedossa, keitä nämä henkilöt olivat tai mitä tekivät.

Ei ole myöskään tiedossa, miksi keisarin asema myöhemmin palautettiin ja minkälaisen valta-aseman se toi mukanaan.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloudellisesti Imperiumin jäänteet kärsivät rauhansopimuksen jälkeisinä vuosina,[5] koska Tasavallasta virtasi edullisempia tuotteita keisarilliseen kaupankäyntiin. Keisarillisen valuutan arvo laski silloin rajusti ja se pysyi matalalla useita vuosia.

Yhteiskunta ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Vapaus on kuitenkin hyvin suhteellinen käsite. Ja kuten jo sanoin, me emme ole se Imperiumi, jonka te tunsitte.”
―Amiraali Gilad Pellaeon[lähde]

Sosiaalisissa suhteissaan Imperiumin jäänteet oli myös selvästi erotettavissa Palpatinen aikaisesta Imperiumista. Jyrkät muukalais- ja naisvastaiset asenteet olivat jääneet menneisyyteen, mitä osoitti sekin, että yuuzhan vongeja vastaan käydyn sodan aikana yksi moffeista oli nainen ja naisia oli hyväksytty myös laivaston kapteeneiksi. Perusoikeuksiltaan elämä Jäänteissä oli selvästi edellä Palpatinen Imperiumista, vaikka jäikin jälkeen Uuden tasavallan myöntämistä vapauksista.

Bastionin ehtojen jälkeisenä aikana Jäänteisiin kuului viisitoista älykästä lajia, joiden joukossa olivat muiden muassa yagait, muunit ja iotranit, sekä mahdollisesti ruurialaiset, kroctarit, hukit ja kaleeshit. Ilmeisesti lajeja, jotka eivät olleet lähtöisin Imperiumin alueelta, kuten ihmisiä, ei ole laskettu viidentoista joukkoon.

Sotilasvoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaallisesti järkevänä Jäänteiden johto piti sektorien laivastot keskitettynä suunnilleen tusinassa tähtituhoajassa jokaista jäsensektoriaan kohti. Strategisesti osa laivastosta oli kuitenkin suoraan Imperiumin laivaston ja sen ylikomentajan käskyvallan alaisuudessa.[3] Rauhansopimuksen allekirjoituksen aikoihin laivaston tähtituhoojia sanottiin olleen suunnilleen kaksisataa kappaletta, joiden tukena oli muutama tuhat pienempiä aluksia. Rauhansopimusta seuranneiden taloudellisesti vaikeiden aikojen koittaessa oli epätodennäköistä, että Imperiumi olisi silloin suuremmin vahvistanut joukkojaan kovinkaan paljoa. Vaikka laivasto oli huomattavasti heikentynyt 40 jYt mennessä, sitä pidettiin silti huomattavana sotavoimana.[6] tähtituhoaja Suurimmalta osaltaan Imperiumin laivasto säilytti kuuluisat Imperial I, Imperial II, Victory I ja Victory II-luokkien tähtituhoajansa, jotka olivat palvelleet hyvin vuosikymmeniä, mikä osoitti niiden kestävyyden ja suunnittelun käytännöllisyyden. Lisäksi Imperiumin jäänteillä oli joitakin Immobilizer 418 risteilijöitä ja yksi tarkemmin määrittelemätön supertähtituhoaja ennen yuuzhan vongien hyökkäystä Bastioniin. Siihen mennessä Imperiumin laivasto kuitenkin jo koostui lähinnä vanhanaikaisista sota-aluksista, kuten Dreadnaught-luokan raskaista risteilijöistä. Säännössä oli huomattava poikkeus Strike-luokan keskikokoisten risteilijöiden kohdalla, mikä johtui osittain alustyypin helposta muunnettavuudesta ja toisaalta sen edullisesta hinnasta.

Fondorin taisteluun mennessä Toisen galaktisen sisällissodan aikana Imperiumi oli alkanut tuottaa uusia sotalaivoja, joista merkittävin oli Turbulent-luokan tähtituhoaja. Edeltäjiään pienempinä, kestävämpinä ja nopeampina nämä "taskukokoiset tähtituhoajat" saivat jopa sittemmin kuolleen amiraali Pellaeonin hyväksynnän. Supertähtituhoaja Dominionin tiedetään myös olleen mukana Imperiumin jäänteiden hyökätessä Nickel 1:n asteroidille.

Yuuzhan vongeja vastaan käytetyimmät tähtihävittäjätyypit olivat TIE-hävittäjä, TIE torjuntahävittäjä, TIE pommittaja ja TIE Defender. Ne pärjäsivät kelvollisesti yuuzhan vongien koralliskippereitä vastaan, mutta eivät olleet yhtä tehokkaita muita vongien aluksia vastaan, kuin Galaktisen allianssin alukset.

SoroSuubin Preybird-luokan, Incomin I-7 Howlrunnerit ja KDY:n A-9 Vigilance torjuntahävittäjät, joista oli tullut keisarillisten hävittäjäjoukkojen selkäranka ennen galaktisen sisällissodan loppumista, alkoivat siirtyä syrjään uusien TIE-sarjan mallien tieltä. Suuramiaari Pellaeon saattoi itse olla muutoksen takana, koska hänen tiedettiin arvostelleen etenkin Preybirdejä ennen Bastionin ehtojen allekirjoittamista. Toisen galaktisen sisällissodan aikana Imperiumi käytti suuria määriä Starhunter hävittäjiä, jotka oli suunniteltu vanhojen TIE torjuntahävittäjien jälkeläisiksi, mutta jotka olivat paremmin aseistettuja ja suojattu vahvemmilla kilvillä.

Imperiumin armeija oli myös taistelukykyinen auttaen maavoimillaan Coruscantin vapauttamisessa yuuzhan vongeja vastaan käydyn sodan lopussa. AT-AT:t, AT-ST:t ja Juggernautit olivat ilmeisesti yhä myös käytössä. Tämän lisäksi iskusotilaat auttoivat eräässä vaiheessa jediritari Jacen Soloa paljastamaan pettureita keisarillisten joukoista. He myös auttoivat Kyle Katarnia Ord Sedran vapautukseen johtaneessa taistelussa.

Astrografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Imperiumin avaruus

12 jYt Imperiumin jäänteisiin kuului vielä kolmannes tunnetusta galaksista, johon kuuluivat Keisarillinen keskus ja Pellaeonin valloittama Imperiumi. 16 jYt mennessä sen alue pienentyi neljännekseen Uuden tasavallan hyökättyä Antemeridianin sektoriin ja sitä ympäröivään avaruuteen. "Viralliset" Imperiumin jäänteet, jotka allekirjoittivat Bastionin ehdot 19 jYt, olivat vielä tästäkin selvästi kutistuneet.

Imperiumin jäänteiden alue koostui Ulkokehän alueiden "takapajuisista" sektoreista Tuntemattomien alueiden rajalla. Rajaseudun alueet erottivat Uuden tasavallan ja Imperiumin jäänteiden hallitsemia alueita galaktisen sisällissodan loppupuolella, mikä käytännössä luultavasti jatkui vielä sodan loputtuakin.

Jäänteiden pääplaneetan alkuperäinen nimi oli Sartinaynian, mutta sen koodinimi oli keisarillisten keskuudessa Bastion, josta myöhemmin tuli yleisesti käytetty nimi. Imperiumin jäänteet ehkä laajensivat sitä yuuzhan vongeja vastaan käydyn sodan jälkeen.

Yuuzhan vong sodan aikana Imperiumin jäänteisiin kuului "muutama tuhat" maailmaa, jotka olivat hajallaan kahdeksan sektorin alueella (joita joskus kutsuttiin Imperiumin avaruudeksi). Sodan jälkeen Imperiumin alue ja vaikutusvalta laajentui. Merkittävimmät planeetat ja sektorit Imperiumin jäänteissä olivat:

Imperiumin jäänteet vuosina 26–27 jYt
Imperiumin jäänteet vuonna 40 jYt

Esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Star Wars: Jedi Knight II: Jedi Outcast
  2. ↑ Star Wars: Jedi Knight: Jedi Academy
  3. ↑ 3,0 3,1 Specter of the Past
  4. ↑ Vision of the Future
  5. ↑ Star Wars: Liitto
  6. ↑ Legacy of the Force: Revelation
Noudettu kohteesta ”https://www.jedipedia.fi/w/index.php?title=Imperiumin_jäänteet&oldid=213083”