Iskusotilas/Legends

Jedipediasta, vapaasta Tähtien sota-tietosanakirjasta tänään, 24. marraskuuta 2024
< Iskusotilas
Versio hetkellä 26. toukokuuta 2008 kello 15.00 – tehnyt DARTH SIDIOUS 2 (keskustelu | muokkaukset) (Välitallennus ja oikeastaan sivun luonti viimeinkin)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Iskusotilas.
”Imperiumilla on legioonallinen lojaaleja sotilaita, jotka ovat loputtomassa tuesssa.”
―Darth Vader[lähde]

Iskujoukkosotilaat, tai iskusotilaat, olivat Galaktisen Imperiumin eliittitason iskujoukkoja. Kuten Imperial-luokan tähtituhoojat tai TIE/in tähtihävittäjät, iskusotilaat toimivat keisarin absoluuttisen vallan takaajina, hänen toiveidensa toteuttajina, ja metodina, joka piti Imperiumin alaiset tuhannet tähtijärjestelmät linjassa pelon kautta.

Muodostettuna Imperiumin iskujoukoiksi, iskusotilaat toimivat armeijan, laivaston sekä tähtihävittäjäjoukkojen yksiköiden rinnalla itsenäisesti, kun taas jotkut laivastoon nimitetyt saivat nimen "merisotilaat".

Värväys

”Etkö ole vähän lyhyt iskusotilaaksi?”
―Prinsessa Leia Organa iskusotilaaksi naamioituneelle Luke Skywalkerille paetessaan ensimmäiseltä Kuolemantähdeltä[lähde]

Jos mies 18 ja 30 ikävuoden väliltä pääsi viiden prosentillisesti parhaan listalle pisteillään, keisarillinen värväysagentti ottaisi häneen yhteyttä ja oletettavasti ottaisi hänet DNA alkumuotiksi kloonausta varten. Miehet, jotka eivät saaneet yhtä korkeaa pisteytystä haluttiin silti tavallisiksi sotilaiksi. Oli selvää, että iskusotilailla oli keskeinen standardi miehen pituudesta ja painosta. Prinsessa Leia Organa oli näemmä selvillä näistä standardeista 0 BBY ehkäpä tuloksena hänen työskentelystään Kapinaliitolle.

Organisaatio

407. iskusotilasdivisioonan ei-koulutettuja iskusotilasupseereita käyttämässä kloonisotilasmaisia merkkejä 137 ABY.
pääartikkeli: Imperiumin iskujoukot

Imperiumin iskujoukot eivät olleet suoraan sidottu Imperiumin armeijan kanssa yhteen, ja sillä oli oma komentorakenteensa, arvoasteikkonsa sekä tukitehtaat. Iskusotilaat olivat lojaaleja vain ja ainoastaan keisarille, ja ottivat käskyjä vastaan vain Armeijan ja Laivaston henkilöstöltä tilanteissaan.

Organisaation perusyksikkö oli yksilöllinen sotilas. Kullekkin sotilaalle annettiin sarjanumero taktisia tarkoituksia varten ja täydentämään Imperiumin univormiikan eettisyyttä. Sotilaat organisoitiin ryhmiin, joukkueisiin, kompanjoihin, pataliooniin, rykmenteihin ja legiooniin. Kompanjan komentaja voi antaa käskyn kenelle tahansa tavalliselle sotilaalle, joka kuului tämän johtamiin joukkueisiin ja niiden ryhmiin. Yhdessä patalioonassa oli 820 sotilasta—kun Tasavallan kloonisotilaspatalioona sisälsi vain 576 miestä.

Vuonna 130 ABY iskusotilaat olivat osittain osa Imperiumin armeijaa, vaikka yksilölliset iskusotilasryhmät pysyivät eliittijoukkoina.

Upseerit

Upseerin lakki.

Iskusotilaiden upseerit olivat perinteisesti ei-kloonattuja valmistuneita Imperiumin akatemiasta. Taistelussa erityiskoulutetut iskusotilaiden upseerit pitivät yllään standardia iskusotilaan panssaria arvomerkillä varustettuna ilmaisemaan statusta. Ei-koulutuksesta valitut upseerit erottuivat taistelukentällä olkasuojuksista panssarin päällä pidettyjen arvomerkkejen sijaan. Ei-taistelutilanteissa upseerit käyttivät mustaa tunikaa ja univormua, johon kuului myös housut, lippalakki, saappaat, hansikkaat ja standardit arvomerkit.

Vuonna 137 ABY ilmenee, että kloonisotilaiden Kloonisodissa käyttämä arvojärjestelmä on taas käytössä.

Ideologia

Joukkueenjohtaja oranssilla olkasuojuksella (hiekkasotilas).
”Nyt se on kuva, eikö olekkin? Keisarin iskusotilaat asettamassa esimerkkiä hyville käytöstavoille. Kuin aseistaisi protokolladroideja sädeaseilla.”
―Han Solo[lähde]

Armeijan eliittisotilaiden roolin lisäksi iskusotilaat olivat tärkeä osa Palpatinen Uutta järjestystä. Iskusotilaiden koulutusta saattoutui indoktrinaatiosta Imperiumin ideologiaan, yli ja enemmän mitä tavallisen armeijan piti olla, ja iskusotilaat olivat läheisesti liittoutuneet itse keisarin kanssa. Tämä oli erityisen näkyvää keisarin ja laivaston välisien jännitteiden valossa. Ensinnäkin iskusotilaita vietiin Kuolemantähti I:elle suuresti varmistamaan täydellisen voimakasta taisteluasemaa Imperiumin kontrollissa. Darth Vader lähetettiin samanlaiseen tarkoitukseen.

Kuitenkin sekä Palpatinen että Vaderin kuolemasta huolimatta iskusotilaiden ideologia todistui olevan muutamien parhaiten säilyvistä perinnöistä, joita viimeisten Darth Banen säädyn sithlordien jäljet taakseen jättivät. Huolimatta heidän suurista menetyksistään Endorin taistelun yhteydessä ja Imperiumin heikentymisessä Imperiumin johtajat ymmärsivät hyvin, että ainoa tapa, jolla Imperiumi jatkaisi olemistaan muodossa tai toisessa olisi se, että Imperiumin iskusotilaita ei päästettäisiin romahtamaan kuten Vaderille ja Palpatinelle kävi. Pian Imperiumin hajottua eri ajat kutsuivat eri tarkoituksia. Uudelleentäyttäkseen Imperiumin iskujoukkojen vajonneet arvot, Imperiumin jäänteet sallivat viimein naisten ja muukalaislajien palvella iskusotilaina, näin tullen kolmeen näkyvään tulokseen: ihmisten korkean kulttuurin virtuaalinen loppu, Imperiumin iskujoukkojen loppu tärkeänä miespuolisten ihmisten armeijana (ironisesti juuri kuten tapahtui kerran Jango Fettin klooniarmeijalle) ja kloonien käyttö syntymästä syntyneinä värvättyinä tuli epähyväksytymmäksi. Näin ihmisistä ja ei-ihmisistä tuli uusi iskusotilaiden mahti ja lähde. Tämä uusi tapa, joka oli paljon vapaamielisempi kuin Palpatinen painostava hallintokausi, jatkui eteenpäin 137 ABY tienoilla, jolloin oli tuntemattomissa että kloonit (erityisesti Jango Fettin varastosta tulleet) yhä palvelivat iskujoukkoja.

Varusteet

Aseistus

Iskusotilaan kypärä.
”Vain Imperiumin iskusotilaat ovat niin kestäviä.”
―Obi-Wan Kenobi[lähde]

BlasTech Industriesin E-11 -sädekivääri oli Imperiumin iskusotilaiden perusase sekä myös yksi yleisimmistä Imperiumin aseista, vaikka siinä oli kuitenkin heikompi teho ja tarkkuus kuin kloonien DC-15A sädekiväärissä. Tämä kivääri oli suuresti kloonien Kloonisodissa käyttämän DC-15 sädeaseen perusteella tehty varastotukkiin asti. Kaikki iskusotilaat, erityisesti erikoisiin tai erityisen raskaisiin aseisiin spesialisoituneet, käyttivät E-11:tä SE-14r pistoolin rinnalla. Jotkut eliittisotilaat käyttivät tappavaa DLT-19 raskasta sädekivääriä joka oli voimakkaampi ja tarkempi E-11:een nähden. Imperiumin uudelleensyntymän aikana iskusotilasryhmien vetäjät oli aseistettu Golan Armsin FC-1 ranneaseella. Joskus iskusotilaat käyttivät jopa DLT-20A sädekivääriä.

Jokaisella iskusotilaalla oli sylinterimäinen lämpöräjähde kiinnitettynä torsopanssariensa selkien takaoisiin. Kuten melkein kaikki muu tyypillisessä iskusotilaan univormussa, räjähteen ohjeita tai voimakkuudensäätönappeja ei merkitty ja ne olivat räjähteen valkoisen värin peitossa. Siis jos viholliset saisivat näitä voimakkaita räjähteitä käsiinsä, he eivät pystyisi käyttämään niitä. Ja jos vihollissotilas sattuisi tietämään miten laukauskoodi asetettaisiin, hänen täytyisi selvittää mikä se on. Kunkin lämpöräjähteen laukauskoodi oli vaihteleva, ja sen tiesi vain sotilas joka sitä kantoi. Yksilöllinen räjäytyskoodi kehityskoodien ja arvon rinnalla olivat vain henkilöllisyyden ulkonäköjä joita sotilas omasi.

Sotilailla oli myös pitkän kantaman yhteysradio, ionisaationpoistaja sekä tarttumakoukku.

Vuoden 130 ABY tienoilla iskusotilaat oli varustettu ARC-9965 sädeaseilla.

Panssari

Kommandojoukkue yhden sotilas iskusotilaan varusteissa.
Pääartikkeli: Iskusotilaan panssari

Ennen kuin iskusotilaan panssari tuotettiin, ensimmäiset iskusotilaat käyttivät vaiheen II kloonipanssaria Tasavallan muuntauduttua Imperiumiksi. Ei ole tiedossa kuinka pitkään asiat olivat näin, mutta vuonna 18 BBY Naboon taistelussa nähtiin iskusotilaspanssareita. Jos tämä on se tapaus, he mahdollisesti olisivat olleet vaiheen II panssariss muutamia kuukausia vallanvaihtumisen jälkeen ja iskusotilaspanssari tuotettiin.

Imperiumin ensimmäisten vuosien aikana Imperiumin iskujoukot, jotka yhä koostuivat vain Jango Fettin klooneista, pakotettiin poistamaan värikehittelynsä panssareistaan, joita käytettiin ilmaisemaan legioonaa tai joukkoja, jota kloonit olivat pitäneet yllä palvellessaan kunniakkaasti Jedi-säätyä. Tämä johtui uudesta Imperiumin univormiikan protokollasta. Näin ensimmäiset iskusotilaat palasivat edelliseen valkoisten panssaroitujen sotilaiden esiintymiseensä. Tämä perinne jatkuisi uuteen iskusotilaspanssariin ja sen kautta Perinnön aikaisiin iskusotilaspanssareihin.

”Hoidan sinut, plastinen poju!”
―Tuntematon kapinallissotilas[lähde]

Tämä panssari oli kokonaan valkoinen plastoidista koostuva kokovartalohaarniska joka oli sinetöidyn mustan alusasun päällä. Tässä kunnioituksessa se näytti samanlaiselta Kloonisotien edeltäjiensä kanssa. Panssari ulottui koko vartalon ympärille eikä sillä tyypillisesti ollut yksilöllisiä merkkejä arvomerkkejä lukuunottamatta—niin, että ensimmäistä kertaa iskusotilaan näkevä voisi erehtyä luulemaan näitä jonkin sortin taisteludroidiksi.

Tämä panssari suojasi sotilasta hyvinkin vaikeilta esteiltä ja olosuhteilta kuten myös ohjuksilta, heittoaseilta sekä lasersalamoiden raapaisuilta. Panssari voitiin läpäistä tarkalla sädeaseen ammuksella, mutta se vähentäisi ammuksen tehoa huomattavasti. Säde-energiaimulaitteita oli panssarin ympärillä imemässä sädeammuksista energiaa ja tehoa. Eristetty vartaloaluspuku mahdollisti sotilaan toimimaan mukavasti hyvin vaihtelevissa lämpötilan eroissa, ja jopa (vain hyvin vähäksi aikaa) tyhjiössä tai erittäin voimakkaan kylmässä tai kuumassa lämpötilassa. Tässä kunnioituksessa voitiin kiistellä, että iskusotilaan panssari oli paljon epämukavempi taistelussa kuin klooniedeltäjiensä panssari, ja paljon sopivampi huipputenkologisena selviytymispukuna.

Erityisissä tilanteissa iskusotilaat tai muut Imperiumin erikoissotilaat joskus käyttäisivät naamioväristä panssaria auttaakseen heitä sekoittumaan erilaisiin maastoihin, kuten vanhan klooniarmeijan suokloonisotilaat tekivät. Iskujoukot ottivat käyttöön tämän uudelleenmuodostuksen Endorin taistelun kirvelevän tappion jälkeen.

Vuonna 130 ABY monenlaisia iskusotilaspanssarin malleja valmistettiin ei-ihmisille ja naispuolisille Imperiumin armeijaa palveleville. Panssarin yleisessä olemuksessa huomattiin kuitenkin vain pieniä muutoksia.

Ekstraa

Imperiumin iskusotilailla oli myös joitakin muita erikoisominaisuuksia kuten ranneyhteysradio, pieni taisteluholokamera rakennettuna kypärään, äänikaiutin (jota käytettiin avaamaan turvaovia) rakennettuna panssariinsa ja ylimääräinen kypärälamppu. Tavallisen iskusotilaan reppuvälineistöön saattoi kuulua myös muita viestintälaitteita, kranaatinheittimiä tai turva-alueiden rajaamisiin tarkoitettuja välineitä.

Erityisoperaatioita varten lumisotilaat kantoivat kenttäreppujaan, joihin kuului henkilökohtainen teltta, viisi kestävää radiota, viisitoista vesipakkausta, kahdeksan sädeaseen voimapakkausta ja taskulamppu.

Esiintymiset

Kanoonisoimattomat esiintymiset

lÄHTEET

Viitteet


Katso myös

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://www.jedipedia.fi/w/index.php?title=Iskusotilas/Legends&oldid=38476”